CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 1: PALUU<\/p>\n\n\n\n
Romupiha on hiljainen. Sade hakkaa metallia vasten. Satoja autonraatoja, murskattuina kuutioiksi, lep\u00e4\u00e4 mustassa pimeydess\u00e4 kuin hautoina. Yksi niist\u00e4 on punainen. Tai olisi, jos maali en\u00e4\u00e4 n\u00e4kyisi \u00f6ljyn ja ruosteen alta. Numero kyljess\u00e4: CQB-241. Tuttuja kaaria ei n\u00e4y. Christine on kuutio. Y\u00f6 rep\u00e4isee taivaan auki. Salama iskee \u2013 ei maahan, ei pylv\u00e4\u00e4seen \u2013 vaan suoraan Christine-kuution ytimeen. Kuu heijastuu hetkeksi romuliemeen\u2026 ja jokin syttyy. Ensin pieni punainen hehku. Sitten l\u00e4mp\u00f6 levi\u00e4\u00e4. \u00d6ljy kuplii. Metalli narisee kuin el\u00e4imen luut, jotka pakotetaan liikkeelle. Kuution sis\u00e4ll\u00e4 kuuluu \u00e4\u00e4ni. Himme\u00e4, s\u00e4r\u00f6inen\u2026 mutta sanat tunnistaa: \u201cBaby, I\u2019m back\u2026\u201d Metalli alkaa liikkua. Lommot suoristuvat. Pinnat ty\u00f6ntyv\u00e4t ulos. Punainen maali ry\u00f6mii pintaan kuin veri ihon alle. S\u00e4hk\u00f6 kipin\u00f6i, pultit lent\u00e4v\u00e4t, kuutio avautuu kuin kukka. Kiekko, kromi, valo \u2014 pala palalta. Renkaat putoavat maahan. Maski suoristuu. J\u00e4\u00e4hdytin hengitt\u00e4\u00e4. Konehuone sykkii\u2026 kuin syd\u00e4n. Lopulta kuutio ei ole en\u00e4\u00e4 kuutio. Se on AUTO. Punainen. Kiilt\u00e4v\u00e4. El\u00e4v\u00e4. Moottori murahtaa. Radio soittaa entist\u00e4 kovempaa. Etuvalot syttyv\u00e4t \u2014 veripunaisina kuin kaksi silm\u00e4\u00e4. Christinen tarina jatkuu. Ja t\u00e4ll\u00e4 kertaa\u2026 se ei halua rakkautta. Se haluaa kostoa.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 2: OSTOTAPAHTUMA<\/p>\n\n\n\n
Aika kuluu. P\u00e4iv\u00e4t ja y\u00f6t vaihtuvat, eik\u00e4 kukaan kiinnit\u00e4 huomiota autoon. Se vain seisoo siell\u00e4 tarkasti samassa paikassa miss\u00e4 kuutio oli ollut. Sumu leijuu romuttamon yll\u00e4. Christine n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 likaiselta, \u00f6ljyn ja mudan peitossa, mutta sen punainen maali silti hohtaa l\u00e4pi kuin veri. Ihmiset k\u00e4velev\u00e4t ohi n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 oikein mit\u00e4\u00e4n \u2013 kuin jokin voima suojaisi autoa huomiolta. Kunnes\u2026 Er\u00e4\u00e4n\u00e4 aamuna romuttamon portista astuu sis\u00e4\u00e4n mies: Jari. H\u00e4n on tullut etsim\u00e4\u00e4n osia vanhaan Ford-projektiinsa. H\u00e4n pys\u00e4htyy, kun huomaa punaisen auton seisovan keskell\u00e4 romukasaa \u2014 kuin se olisi parkkeerattu siihen tarkoituksella. \u201cMik\u00e4 toi on?\u201d Jari mutisee. H\u00e4n kiert\u00e4\u00e4 auton ymp\u00e4ri. Ei ruostetta. Ei lommoja. T\u00e4ydelliset linjat. Maskissa lukee: 1958 PLYMOUTH FURY \u201cHitto\u2026 ei t\u00e4mm\u00f6si\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yleens\u00e4 ole.\u201d Romuttamon is\u00e4nt\u00e4, vanha mies nimelt\u00e4 Carter, ilmestyy Jarin viereen. Jari: \u201cPaljonko t\u00e4\u00e4 maksaa?\u201d Carter: \u201cEn m\u00e4 tied\u00e4\u2026 Ei ton pit\u00e4is edes olla t\u00e4\u00e4ll\u00e4.\u201d Jari: \u201cMik\u00e4 auto t\u00e4\u00e4 siis on?\u201d Carter: \u201cPlymouth Fury. Vuodelta -58.\u201d Jari pyyhk\u00e4isee p\u00f6ly\u00e4 pois keulasta ja samassa radio auton sis\u00e4ll\u00e4 napsahtaa p\u00e4\u00e4lle. \ud83c\udfb6 \u201cYou belong to me\u2026\u201d \ud83c\udfb6 Jari: \u201cMit\u00e4 helvetti\u00e4\u2026?\u201d Radio mykistyy. Auto seisoo hiljaa. Kuolemanhiljaa. Carter tuijottaa autoa levottomasti. \u201cJos haluat sen\u2026 ota pois. Tuo tuo mulle huonoa onnea.\u201d Jari oli tullut hakemaan pient\u00e4 varaosaa \u2014 mutta t\u00e4m\u00e4n auton edess\u00e4 h\u00e4n ei kykene ajattelemaan muuta. Jari: \u201cPaljon?\u201d Carter kohauttaa olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n. \u201cSatasella saat.\u201d Jari r\u00e4v\u00e4ht\u00e4\u00e4 nauruun. Vuoden -58 Plymouth Fury satasella? Hinta on absurdi \u2014 mutta Carterin katse on vakava. H\u00e4n tahtoo eroon autosta. Mihin hintaan tahansa. Jari: \u201cSelv\u00e4. M\u00e4 otan sen.\u201d Carter heitt\u00e4\u00e4 avaimet h\u00e4nelle \u2014 tai niin Jari luulee. Avainrenkaassa ei ole avainta. Carter: \u201cAvaimet on jo sis\u00e4ll\u00e4.\u201d Jari ei viel\u00e4 tiennyt, ett\u00e4 auto oli jo valinnut h\u00e4net. Ei toisinp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 3: ENSIMM\u00c4INEN AJO<\/p>\n\n\n\n
Jari ajaa Plymouthin kotiin.
Moottori k\u00e4y pehme\u00e4sti, vaikka auto on seissyt romuttamolla vuosia.
Tienpinta on m\u00e4rk\u00e4, ja etuvalot halkovat pime\u00e4\u00e4 kuin kaksi punaista veist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kotipihalla Jari pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 auton, avaa tallin oven ja alkaa pest\u00e4 sit\u00e4.
Vaahdon alta paljastuu kiilt\u00e4v\u00e4 pinta \u2014
el\u00e4v\u00e4, l\u00e4mmin, kuin metalli hengitt\u00e4isi.<\/p>\n\n\n\n
Sitten radio her\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201cYou belong to me\u2026\u201d \ud83c\udfb6<\/p>\n\n\n\n
Jari vilkaisee sis\u00e4\u00e4n, istahtaa ratin taakse ja sanoo hiljaa:
\u201cSin\u00e4 olet kotona.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Radio rahisee, ja \u00e4\u00e4ni katoaa.
Jari hymyilee, sulkee oven ja menee sis\u00e4\u00e4n nukkumaan.<\/p>\n\n\n\n
Mutta y\u00f6ll\u00e4\u2026
auton moottori k\u00e4ynnistyy itsest\u00e4\u00e4n.
Etuvalot syttyv\u00e4t.
Plymouth l\u00e4htee liikkeelle.<\/p>\n\n\n\n
Kujat ovat hiljaisia.
Yksi mies k\u00e4velee jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, sateenvarjo k\u00e4siss\u00e4\u00e4n.
H\u00e4n vilkaisee ohi lipuvaa punaista autoa.<\/p>\n\n\n\n
\u201cOn tutun n\u00e4k\u00f6inen auto,\u201d h\u00e4n mutisee.<\/p>\n\n\n\n
Christine pys\u00e4htyy.
Hetken ajan kaikki on hiljaa.
Sitten takavalot v\u00e4l\u00e4ht\u00e4v\u00e4t,
vaihde kytkeytyy \u2014
ja auto l\u00e4htee kohti.<\/p>\n\n\n\n
Mies k\u00e4\u00e4ntyy, n\u00e4kee valot takanaan,
alkaa juosta.
Askeleet ropisevat m\u00e4r\u00e4ll\u00e4 kadulla,
mutta auto kiihtyy.<\/p>\n\n\n\n
Moottori ulvoo.
Sade iskee tuulilasiin.
Mies liukastuu \u2014 ja silloin auto ajaa p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n
Isku kaikuu pime\u00e4ss\u00e4 kuin ukkonen.
Sade huuhtoo veren pois asfaltista.<\/p>\n\n\n\n
Christine pys\u00e4htyy.
Hetken se vain seisoo.
Sitten se k\u00e4\u00e4ntyy ja ajaa rauhallisesti takaisin kotiin.<\/p>\n\n\n\n
Tallin ovi sulkeutuu kuin mik\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut.
Radio k\u00e4ynnistyy viel\u00e4 kerran,
kuiskaten hiljaa:<\/p>\n\n\n\n
\u201cYou belong\u2026 to me\u2026\u201d \ud83c\udfb6<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 4: AAMUN J\u00c4LKEEN<\/p>\n\n\n\n
Aamu sarastaa.
Aurinko nousee hitaasti sumun takaa, ja ilma on kostea y\u00f6n sateesta.
Jari her\u00e4\u00e4, haukottelee ja venyttelee.
Pihalla punainen Plymouth seisoo t\u00e4ydellisen puhtaana \u2014
kuin se olisi juuri pesty.<\/p>\n\n\n\n
\u201cHyv\u00e4 tytt\u00f6,\u201d Jari naurahtaa ja taputtaa auton lokasuojaa.
H\u00e4n istahtaa ratin taakse ja k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 moottorin.
Kone hyr\u00e4ht\u00e4\u00e4 heti k\u00e4yntiin.
Ei ysk\u00e4hdyst\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Jari hymyilee ja l\u00e4htee ajamaan kohti keskustaa.
Tie on hiljainen.
Radio soi kevyesti taustalla, vanha rock\u2019n\u2019roll-kappale.<\/p>\n\n\n\n
Baarin pihalla Jari pys\u00e4k\u00f6i auton, astuu sis\u00e4\u00e4n ja tilaa kahvia ja l\u00e4mpim\u00e4n s\u00e4mpyl\u00e4n.
H\u00f6yry\u00e4v\u00e4 kuppi ja paahdetun leiv\u00e4n tuoksu t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t p\u00f6yd\u00e4n.
Hetken kaikki on rauhallista.<\/p>\n\n\n\n
Sitten kadulta kuuluu sireenin \u00e4\u00e4ni.
Poliisiauto ajaa ohi hitaasti, kuin etsien jotakuta.
Kuskin vieress\u00e4 istuva nuorempi konstaapeli osoittaa sormellaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201cK\u00e4\u00e4nn\u00e4, kato! Tuolla on Plymouth!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Auto pys\u00e4htyy jarrut vinkuen.
Poliisit tuijottavat baarin pihaan.
He eiv\u00e4t viel\u00e4 tied\u00e4, ett\u00e4 se on sama auto,
jonka j\u00e4ljilt\u00e4 y\u00f6 k\u00e4tki verta.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 5: KYSELYT<\/p>\n\n\n\n
Baarin ovi avautuu voimalla.
Kaksi poliisia astuu sis\u00e4\u00e4n.
Sadepisarat tippuvat heid\u00e4n takeistaan lattialle.
Hiljaisuus laskeutuu heti \u2014 vain kahvikupin kilahdus kuuluu jostain p\u00f6yd\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi konstaapeli, tummahiuksinen ja vakavailmeinen, katsoo ymp\u00e4ri salia.
\u201cKenell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on se punainen Plymouth pihalla?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari nostaa katseensa kupistaan.
\u201cMinulla,\u201d h\u00e4n vastaa rauhallisesti.<\/p>\n\n\n\n
Nuorempi poliisi k\u00e4\u00e4ntyy katsomaan h\u00e4nt\u00e4.
\u201cMiss\u00e4 ostit sen?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cRomuttamolta,\u201d Jari sanoo. \u201cEilen. Satasella.\u201d
Sana \u201csatasella\u201d saa poliisit vilkaisemaan toisiaan.<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi konstaapeli vet\u00e4\u00e4 muistikirjan esiin.
\u201cRomuttamolta, vai? Mik\u00e4 romuttamo?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cCarterin piha tuolla valtatien varressa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Poliisit ny\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t hitaasti.
Nuorempi kuiskaa:
\u201cSiell\u00e4 l\u00f6ytyi t\u00e4n\u00e4 aamuna mies kuolleena. Tien vierest\u00e4. Joku oli ajanut p\u00e4\u00e4lle.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari j\u00e4hmettyy hetkeksi, mutta yritt\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4nens\u00e4 tasaisena.
\u201cOnko niin?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cOn,\u201d vanhempi vastaa. \u201cJa me etsimme punaista autoa. Todistaja sanoi, ett\u00e4 se n\u00e4ytti vanhalta Plymouthilta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hiljaisuus.
Baarissa kukaan ei puhu.
Ulkona tuuli yltyy ja p\u00f6ly py\u00f6rii auton ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Silloin radio Plymouthin sis\u00e4ll\u00e4 her\u00e4\u00e4 henkiin.
\u201cBaby, I\u2019m back\u2026\u201d \ud83c\udfb6<\/p>\n\n\n\n
Poliisit k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ikkunaan p\u00e4in.
Nuorempi virnist\u00e4\u00e4 hermostuneesti.
\u201cKuulitko s\u00e4kin ton?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi sulkee muistikirjansa.
\u201cKuulin. Menn\u00e4\u00e4n katsomaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n
He astuvat ulos.
Jari j\u00e4\u00e4 istumaan paikoilleen, kahvi j\u00e4\u00e4htyneen\u00e4 p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4.
H\u00e4n kuulee auton moottorin hyr\u00e4ht\u00e4v\u00e4n k\u00e4yntiin \u2014
vaikka avaimet ovat h\u00e4nen taskussaan.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 6: KUULUSTELU<\/p>\n\n\n\n
Poliisit palaavat sis\u00e4\u00e4n.
Ovi kolahtaa kiinni, ja baarissa on taas hiljaista.
Vanhempi konstaapeli astuu l\u00e4hemm\u00e4s Jarin p\u00f6yt\u00e4\u00e4.
H\u00e4n tuijottaa Jaria silmiin.<\/p>\n\n\n\n
\u201cMiss\u00e4 s\u00e4 olit eilen illalla?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari vilkaisee kahvikuppiaan ja sanoo rauhallisesti:
\u201cKotona. Nukuin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cOnko todisteita?\u201d konstaapeli jatkaa, \u00e4\u00e4ness\u00e4 ter\u00e4v\u00e4 s\u00e4vy.<\/p>\n\n\n\n
\u201cOn naapuri. Kysyk\u00e4\u00e4 niilt\u00e4,\u201d Jari vastaa.
H\u00e4n pysyy tyynen\u00e4, mutta sis\u00e4ll\u00e4 syd\u00e4n hakkaa.
H\u00e4n muistaa menneens\u00e4 nukkumaan\u2026
mutta jossain takaraivossa h\u00e4iv\u00e4ht\u00e4\u00e4 outo tunne.<\/p>\n\n\n\n
Poliisit vaihtavat katseen.
Nuorempi kirjoittaa jotain vihkoonsa.<\/p>\n\n\n\n
\u201cNaapuri siis voi todistaa, ett\u00e4 olit kotona?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cNiin voi,\u201d Jari sanoo. \u201cAsuvat ihan vieress\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi konstaapeli ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 hitaasti.
\u201cSelv\u00e4. Me tarkistetaan se.\u201d<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n sulkee vihkonsa ja k\u00e4\u00e4ntyy ovelle.
Juuri ennen kuin he l\u00e4htev\u00e4t, nuorempi poliisi vilkaisee ikkunasta ulos ja mutisee:
\u201cOn se vaan kaunis auto\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari ei vastaa.
H\u00e4n vain katsoo, miten poliisiauto kaartaa pois.
Ulkona Plymouth seisoo paikallaan, hiljaa \u2014
mutta sen etuvalot syttyv\u00e4t hetkeksi,
kuin auto olisi kuunnellut joka sanan.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 9: SILMINN\u00c4KIJ\u00c4<\/p>\n\n\n\n
Aamu valkenee harmaana ja painostavana.
Ilma on raskas, kuin sade olisi j\u00e4\u00e4nyt roikkumaan taivaaseen.
Kaupungin laidalla poliisiauto kaartaa takaisin Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4sen kotikadulle.<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi konstaapeli nousee autosta, vet\u00e4\u00e4 takin kaulusta ylemm\u00e4s ja vilkaisee parinsa puoleen.
\u201cNaapuri soitti. Sanoi, ett\u00e4 n\u00e4ki sen auton y\u00f6ll\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
He k\u00e4velev\u00e4t ovelle.
Naapuri odottaa kuistilla, v\u00e4synyt katse silmiss\u00e4\u00e4n ja kuppi k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201cTe sanoitte, ett\u00e4 jos muistan lis\u00e4\u00e4\u2026\u201d h\u00e4n aloittaa varovasti.
\u201cMuistin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cJatkakaa,\u201d vanhempi poliisi sanoo.<\/p>\n\n\n\n
\u201cSe oli se punainen auto. Se tuli pihaan y\u00f6ll\u00e4. Moottori k\u00e4vi, valot paloivat.
Ei kuljettajaa. Ei ket\u00e4\u00e4n sis\u00e4ll\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Nuorempi konstaapeli vilkaisee h\u00e4neen ep\u00e4uskoisena.
\u201cIlman kuljettajaa? Oletteko varma?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Naapuri ny\u00f6kk\u00e4\u00e4.
\u201cKatsoin suoraan tuulilasista. Tyhj\u00e4\u00e4. Se tuli portille asti\u2026 pys\u00e4htyi.
Sitten se\u2026 se tuijotti mua. Niin kuin el\u00e4v\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi konstaapeli huokaisee.
\u201cTuijotti?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cEn tied\u00e4 miten muuten sen sanoisin,\u201d mies jatkaa hermostuneesti.
\u201cSitten se peruutti pois. Katosi kadulle. M\u00e4 en oo nukkunut sen j\u00e4lkeen silm\u00e4yst\u00e4k\u00e4\u00e4n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Poliisit vaihtavat katseen.
Nuorempi raapii p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n ja sanoo hiljaa:
\u201cJos tuo pit\u00e4\u00e4 paikkansa, meill\u00e4 ei ole kyse mist\u00e4\u00e4n tavallisesta ajosta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi sulkee muistikirjansa ja katsoo kohti Jarin taloa.
Pihalla punainen Plymouth seisoo paikallaan, kastepisarat kimaltavat sen pinnalla.
T\u00e4ydellisen hiljaa. T\u00e4ydellisen viattomana.<\/p>\n\n\n\n
Sitten\u2026
radio auton sis\u00e4ll\u00e4 k\u00e4ynnistyy itsest\u00e4\u00e4n.
\u201cBaby, I\u2019m back\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Nuorempi poliisi hyp\u00e4ht\u00e4\u00e4 taaksep\u00e4in.
Vanhempi tuijottaa tiukasti.
\u201cEik\u00f6h\u00e4n menn\u00e4 jututtamaan V\u00e4\u00e4n\u00e4st\u00e4 viel\u00e4 kerran,\u201d h\u00e4n sanoo hiljaa.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 10: KUUNTELEVA AUTO<\/p>\n\n\n\n
Aamu on muuttunut harmaaksi p\u00e4iv\u00e4ksi.
Taivas roikkuu raskaana, ja ilma tuntuu s\u00e4hk\u00f6iselt\u00e4.
Pihalla punainen Plymouth seisoo liikkumatta,
mutta sen sis\u00e4ll\u00e4 jokin on hereill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Poliisiauto kaartaa Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4sen pihaan.
Ovet avautuvat, ja kaksi konstaapelia astuu ulos.
Heid\u00e4n askeleensa uppoavat m\u00e4rk\u00e4\u00e4n hiekkaan,
kun he k\u00e4velev\u00e4t kohti kuistia.<\/p>\n\n\n\n
Jari avaa oven ennen kuin he ehtiv\u00e4t koputtaa.
\u201cTe taas,\u201d h\u00e4n sanoo v\u00e4syneesti.<\/p>\n\n\n\n
\u201cMeill\u00e4 olisi viel\u00e4 pari kysymyst\u00e4,\u201d vanhempi konstaapeli toteaa.
\u201cNaapuri kertoi n\u00e4hneens\u00e4 autosi liikkeess\u00e4 viime y\u00f6n\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari kurtistaa kulmiaan.
\u201cEi se voi olla mahdollista. M\u00e4 nukuin koko y\u00f6n.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cAuto on siis ollut tallissa?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cOn,\u201d Jari vastaa nopeasti, mutta h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 v\u00e4r\u00e4ht\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Samaan aikaan pihalla radio her\u00e4\u00e4 hiljaa henkiin.
\u201cYou belong to me\u2026\u201d
Moottori hyr\u00e4ht\u00e4\u00e4 k\u00e4yntiin.<\/p>\n\n\n\n
Poliisit k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t \u00e4\u00e4nen suuntaan.
Vanhempi konstaapeli vilkaisee Jaria.
\u201cOnko sulla avaimet taskussa?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari koskettaa takin taskua.
\u201cAvaimet on t\u00e4ss\u00e4\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Poliisit katsovat toisiaan \u2014 ja astuvat ulos.
Auto seisoo siin\u00e4, moottori k\u00e4ynniss\u00e4, valot p\u00e4\u00e4ll\u00e4,
mutta ohjaamossa ei ole ket\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Nuorempi konstaapeli ottaa askeleen l\u00e4hemm\u00e4s.
\u201cEih\u00e4n toi voi olla\u2014\u201d<\/p>\n\n\n\n
Silloin etuvalot v\u00e4l\u00e4ht\u00e4v\u00e4t kirkkaasti.
Radio rahisee, ja moottori murahtaa.
Auton kojelautaan ilmestyy punainen hehku,
kuin se kirjoittaisi jotakin n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n muistiin.<\/p>\n\n\n\n
POLICE \u2014 2 NAMES RECORDED.<\/p>\n\n\n\n
Hetken ajan sis\u00e4ll\u00e4 n\u00e4kyy vain vilkkuva punainen valo,
sitten moottori sammuu.
Hiljaisuus.<\/p>\n\n\n\n
Vanhempi konstaapeli kuiskaa:
\u201cKirjoititko s\u00e4 ton tuohon?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari pudistaa p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n hitaasti.
\u201cEn\u2026 mutta se teki sen itse.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Poliisit vet\u00e4ytyv\u00e4t hitaasti taaksep\u00e4in,
katse kiinni auton pimeiss\u00e4 valoissa.
Christine on taas hiljaa \u2014
mutta nyt se tiet\u00e4\u00e4, keit\u00e4 he ovat.<\/p>\n\n\n\n
\ud83d\ude97 CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 11: TAKAA-AJO<\/p>\n\n\n\n
Y\u00f6 on pime\u00e4 ja raskas.
Kaksi poliisia ajaa pitkin tyhj\u00e4\u00e4 maantiet\u00e4.
Heid\u00e4n autonsa takavalot h\u00e4vi\u00e4v\u00e4t sumuun.<\/p>\n\n\n\n
Silloin radiopuhelin alkaa r\u00e4tist\u00e4.
\u201c\u2026tuntematon ajoneuvo\u2026 ei pys\u00e4hdy\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
He vaihtavat katseen.
\u201cOnko se taas se Plymouth?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kaukana takana ilmestyy valot.
Punaiset, sykkiv\u00e4t, l\u00e4hestyv\u00e4t nopeasti.<\/p>\n\n\n\n
\u201cSe on se!\u201d nuorempi huutaa.
\u201cKaikki valot p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja ei kuljettajaa!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Moottori karjuu.
Christinen keula l\u00e4hestyy kuin el\u00e4v\u00e4 tuli.
Poliisiauto k\u00e4\u00e4ntyy sivuun, mutta Plymouth iskee puskuriin ja ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 heit\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Sireeni ulvoo, radio r\u00e4tisee,
ja Christine painaa heid\u00e4n autonsa ojaan.
Yksi viimeinen huuto kaikuu metallin sis\u00e4ll\u00e4 \u2014
sitten on hiljaista.<\/p>\n\n\n\n
Christine pys\u00e4htyy tien reunaan.
Valot sammuvat.
Kone hiljenee.<\/p>\n\n\n\n
Hetken kuluttua radio napsahtaa p\u00e4\u00e4lle.
\u201cBaby\u2026 I\u2019m back.\u201d \ud83c\udfb6<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 12: TIEHEN KADONNEET<\/p>\n\n\n\n
Aamu valkenee hiljaa.
Sade on lakannut, mutta ilma on yh\u00e4 raskas ja kylm\u00e4.
Tienvarrella leijuu usva, joka kietoutuu ojiin kuin harmaa peitto.<\/p>\n\n\n\n
Kaukana l\u00e4hestyv\u00e4t vilkkuvat valot.
Pelastusauto. Ambulanssi.
Kaksi poliisia makaa ojassa \u2014
hiljaa, liikkumatta.
Heid\u00e4n partioautonsa on vinossa tien laidassa,
sireeni soi yh\u00e4 heikosti,
kuin kone ei olisi tajunnut, ett\u00e4 kaikki on jo ohi.<\/p>\n\n\n\n
Christinesta ei n\u00e4y j\u00e4lke\u00e4k\u00e4\u00e4n.
Vain m\u00e4r\u00e4t renkaan j\u00e4ljet johtavat mets\u00e4tien suuntaan
ja katoavat.<\/p>\n\n\n\n
Samaan aikaan,
kaupungin toisella laidalla,
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen her\u00e4\u00e4 kahvinkeittimen \u00e4\u00e4neen.
Televisio on j\u00e4\u00e4nyt auki y\u00f6n j\u00e4ljilt\u00e4.
Uutisankkuri puhuu rauhallisella \u00e4\u00e4nell\u00e4:<\/p>\n\n\n\n
\u201cKaksi poliisia on l\u00f6ydetty t\u00e4n\u00e4 aamuna maantien varresta.\nTutkijat selvitt\u00e4v\u00e4t, mit\u00e4 tapahtui.\nSilminn\u00e4kij\u00f6iden mukaan paikalla n\u00e4htiin vanha punainen auto.\u201d<\/code><\/pre>\n\n\n\nJari pys\u00e4htyy.
Kahvikuppi j\u00e4\u00e4 k\u00e4teen.
H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyy hitaasti ikkunaan p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Pihalla seisoo Plymouth.
T\u00e4ysin puhtaana.
Valot sammuneina.
Hiljaa.<\/p>\n\n\n\n
Mutta sen krominen keula heijastaa jotain muuta \u2014
kuin varjo olisi liikkunut pinnassa.<\/p>\n\n\n\n
Silloin radio auton sis\u00e4ll\u00e4 napsahtaa p\u00e4\u00e4lle,
hiljaa, l\u00e4hes kuiskaten:<\/p>\n\n\n\n
\u201cYou belong to me\u2026\u201d \ud83c\udfb6<\/p>\n\n\n\n
Jari per\u00e4\u00e4ntyy askeleen.
Auto ei liiku.
Mutta se tuntuu tiet\u00e4v\u00e4n, ett\u00e4 h\u00e4n kuuli.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 13: JOTAIN AUTOSSA<\/p>\n\n\n\n
Aurinko yritt\u00e4\u00e4 puskea sumun l\u00e4pi,
mutta valo on kalpea, harmaa ja kylm\u00e4.
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen seisoo keitti\u00f6n ikkunassa,
katse kiinni punaiseen Plymouthiin.<\/p>\n\n\n\n
Auto seisoo paikallaan,
kuin mit\u00e4\u00e4n ei olisi tapahtunut.
Mutta jokin siin\u00e4 on v\u00e4\u00e4rin.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n pukeutuu nopeasti, vet\u00e4\u00e4 takin p\u00e4\u00e4lle ja k\u00e4velee ulos.
Kosteus tuntuu iholla kylm\u00e4lt\u00e4 kuin j\u00e4\u00e4.
Askel askeleelta h\u00e4n l\u00e4hestyy autoa.
Jokainen liike tuntuu hidastetulta,
kuin ilma olisi muuttunut raskaaksi.<\/p>\n\n\n\n
Kun Jari on metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4,
radio her\u00e4\u00e4 henkiin ilman, ett\u00e4 h\u00e4n koskee mihink\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
\u201cBaby\u2026 I\u2019m back\u2026\u201d \ud83c\udfb6<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n avaa oven varovasti.
Sis\u00e4ll\u00e4 on l\u00e4mmin.
L\u00e4mmin, vaikka ulkona on kylm\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Penkeiss\u00e4 on outo, \u00f6ljyinen kiilto,
ja tuoksu, jota h\u00e4n ei tunnista \u2014
raskas, metallinen, kuin palaneen kumin ja veren sekoitus.<\/p>\n\n\n\n
Sitten h\u00e4n huomaa sen.
Kojelaudan alle on tarttunut jotain tummaa.
Kuin savea\u2026 tai mutaa.<\/p>\n\n\n\n
Jari kumartuu l\u00e4hemm\u00e4s ja hipaisee sit\u00e4 sormellaan.
Se on m\u00e4rk\u00e4\u00e4.
Kun h\u00e4n nostaa k\u00e4tens\u00e4 pois, siihen j\u00e4\u00e4 punertava j\u00e4lki.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n j\u00e4hmettyy.
Katsoo ymp\u00e4rilleen \u2014
autossa ei ole ket\u00e4\u00e4n.
Mutta h\u00e4n kuulee \u00e4\u00e4nen.<\/p>\n\n\n\n
Hiljaisen, matalan kuiskauksen,
joka ei tule radiosta.<\/p>\n\n\n\n
\u201cAja\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja per\u00e4\u00e4ntyy.
H\u00e4n paiskaa oven kiinni ja tuijottaa autoa hengitys h\u00f6yryten.
Auto ei liiku.
Mutta sis\u00e4ll\u00e4 mittaristo syttyy hehkuun,
kuin se olisi her\u00e4nnyt odottamaan.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 14: MENNEISYYDEN VARASTO<\/p>\n\n\n\n
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen seisoo pihalla,
katsoo punaista Plymouthia ja hengitt\u00e4\u00e4 syv\u00e4\u00e4n.
Auto tuntuu kutsuvan \u2014
hiljaa, matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4, josta ei saa selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n tarttuu ovenkahvaan.
Se avautuu kevyesti,
kuin auto olisi odottanut juuri h\u00e4nt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kun Jari istahtaa ratin taakse,
moottori k\u00e4ynnistyy itsest\u00e4\u00e4n.
Etuvalot syttyv\u00e4t.
Vaihteet kytkeytyv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Auto alkaa liikkua.
Hitaasti ensin.
Sitten nopeammin.
Jari yritt\u00e4\u00e4 painaa jarrua \u2014 turhaan.<\/p>\n\n\n\n
\u201cChristine\u2026 mihin s\u00e4 viet mut?\u201d h\u00e4n kuiskaa.<\/p>\n\n\n\n
Radio her\u00e4\u00e4:
\u201cDon\u2019t you remember me\u2026\u201d \ud83c\udfb6<\/p>\n\n\n\n
Tie vie pois kaupungista.
Sateen j\u00e4lkeinen ilma on paksu ja t\u00e4ynn\u00e4 usvaa.
Tienvarret vilahtavat ohi,
mutta Jari tunnistaa yhden paikan \u2014
pienen liittym\u00e4n, jonka kyltiss\u00e4 lukee WAREHOUSE ROAD.<\/p>\n\n\n\n
Auto k\u00e4\u00e4ntyy sinne itsekseen.
Kapeaa hiekkatiet\u00e4 pitkin se ajaa vanhalle teollisuusalueelle,
jonka rakennukset ovat sortumaisillaan.<\/p>\n\n\n\n
Jari tunnistaa paikan.
\u201cEi voi olla totta\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Varaston edess\u00e4 auto pys\u00e4htyy.
Peltinen ovi on v\u00e4\u00e4ntynyt ja ruostunut,
mutta sen kyljess\u00e4 on vanha teksti,
melkein kulunut pois:<\/p>\n\n\n\n
DARNELL\u2019S AUTO WRECKING.<\/p>\n\n\n\n
Christine j\u00e4\u00e4 seisomaan hiljaa.
Sitten radio alkaa rahista.<\/p>\n\n\n\n
\u201cT\u00e4m\u00e4 on se paikka.\u201d\n\u201cT\u00e4m\u00e4 on miss\u00e4 kaikki alkoi.\u201d<\/code><\/pre>\n\n\n\nJari tuntee kylmien v\u00e4reiden kulkevan selk\u00e4\u00e4 pitkin.
H\u00e4n astuu ulos autosta ja katsoo varaston ovea.
Sen takana kaikuu vanha \u00e4\u00e4ni \u2014
kuin metallia hakattaisiin,
kuin menneisyys yritt\u00e4isi her\u00e4t\u00e4 henkiin.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n avaa oven.
Sis\u00e4ll\u00e4 on pime\u00e4\u00e4, p\u00f6lyist\u00e4 ja t\u00e4ynn\u00e4 vanhoja auton osia.
Ja keskell\u00e4 lattiaa \u2014
mustuneita j\u00e4lki\u00e4.
Polttomerkkej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Christine vilkuttaa valojaan ulkona.
Radio soi j\u00e4lleen, hiljaa:<\/p>\n\n\n\n
\u201cBaby\u2026 they tried to break me\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.
T\u00e4m\u00e4 on paikka,
miss\u00e4 vanha kuljettaja kuoli.
Miss\u00e4 auto hajotettiin.<\/p>\n\n\n\n
Mutta nyt se on palannut.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 15: UNI JOKA EI ANNA RAUHAA<\/p>\n\n\n\n
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen istuu autossa varaston edess\u00e4.
K\u00e4det t\u00e4risev\u00e4t ratilla.
Kone on sammunut, mutta h\u00e4nen p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n jyskytt\u00e4\u00e4 kuin joku hakkaisi vasaralla sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Tum. Tum. Tum.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4\u00e4ni ei lakkaa.
Se ei tule ulkoa \u2014 se tulee sis\u00e4lt\u00e4 h\u00e4nen kallostaan.<\/p>\n\n\n\n
Jari avaa oven, horjahtaa ulos ja sulkee tallin oven per\u00e4ss\u00e4\u00e4n.
H\u00e4n hengitt\u00e4\u00e4 raskaasti, painaa otsaansa ja mutisee:
\u201cM\u00e4 en kest\u00e4 t\u00e4t\u00e4 en\u00e4\u00e4\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Tie kotiin on pitk\u00e4 ja sumuinen.
Christine kulkee itsekseen, vaikka Jari tuskin pit\u00e4\u00e4 rattia k\u00e4siss\u00e4\u00e4n.
Etuvalot halkovat harmaan y\u00f6n,
ja jokaisessa heijastuksessa h\u00e4n n\u00e4kee v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 \u2014
kuin jonkun toisen kasvot tuulilasissa.<\/p>\n\n\n\n
Kun h\u00e4n vihdoin saapuu kotiin,
h\u00e4n pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 auton ja istuu hiljaa pitk\u00e4n hetken.
Moottori sammuu.
Hiljaisuus.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n menee sis\u00e4\u00e4n, riisuu takin ja istuu s\u00e4ngylle.
P\u00e4\u00e4t\u00e4 jomottaa yh\u00e4.
H\u00e4n yritt\u00e4\u00e4 sulkea silm\u00e4ns\u00e4 \u2014
mutta uni ei tule.<\/p>\n\n\n\n
Sitten kuuluu klik.
Ikkunan takana, pimeydess\u00e4,
Christine v\u00e4l\u00e4ytt\u00e4\u00e4 etuvalojaan.<\/p>\n\n\n\n
Jari s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4\u00e4.
\u201cAnna mun olla\u2026\u201d h\u00e4n kuiskaa.<\/p>\n\n\n\n
Silloin jokin n\u00e4p\u00e4ytt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen olkap\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n.
H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyy \u2014
mutta huone on tyhj\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Valo muuttuu punaiseksi.
Se t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 koko huoneen.
Ja Jari n\u00e4kee.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n on taas varastolla \u2014 mutta nyt se on t\u00e4ynn\u00e4 ihmisi\u00e4.
Miehi\u00e4, jotka huutavat ja hakkaavat metallia rautatangoilla.
Plymouth seisoo keskell\u00e4 hallia, verinen ja h\u00f6yry\u00e4v\u00e4.
Sen kuljettaja yritt\u00e4\u00e4 huutaa, mutta ovi ei aukea.
Bensiini valuu lattialle, kipin\u00e4t lent\u00e4v\u00e4t,
ja yht\u00e4kki\u00e4 koko auto syttyy tuleen.<\/p>\n\n\n\n
Liekit nielev\u00e4t sen,
ja mies sis\u00e4ll\u00e4 huutaa niin kauan, kunnes \u00e4\u00e4ni katkeaa.<\/p>\n\n\n\n
Jari seisoo vieress\u00e4, avuttomana.
H\u00e4n kuulee \u00e4\u00e4nen korvissaan, syv\u00e4lt\u00e4 menneisyydest\u00e4:<\/p>\n\n\n\n
\u201cMuistatko mun nimen?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Liekit sammuvat.
Christine seisoo j\u00e4lleen h\u00e4nen kotipihallaan, ehj\u00e4n\u00e4, kiilt\u00e4v\u00e4n\u00e4.
Sen radio syttyy hiljaa ja kuiskaa:<\/p>\n\n\n\n
\u201cYou belong\u2026 to me\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari her\u00e4\u00e4 huutaen.
Syd\u00e4n hakkaa, hiki valuu.
Ikkunasta kajastaa aamun valo \u2014
ja pihalla auto odottaa.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 16: KUSKIN NIMI<\/p>\n\n\n\n
Aamu nousee hitaasti.
Sumu on tihe\u00e4 kuin harso, ja valo siivil\u00f6ityy sen l\u00e4pi kuin hopeinen usva.
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen seisoo keitti\u00f6n ikkunassa \u2014
katse kiinni punaiseen Plymouthiin.<\/p>\n\n\n\n
Y\u00f6st\u00e4 on kulunut vain hetki, mutta olo on kuin viikkojen j\u00e4lkeen.
Uni ei ollut unta.
Se oli muisto.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n avaa oven ja astuu pihalle.
Kaste on m\u00e4rkinyt keng\u00e4t heti,
ja ilma tuoksuu \u00f6ljylt\u00e4 ja sateelta.<\/p>\n\n\n\n
Christine seisoo paikallaan,
mutta sen radio napsahtaa p\u00e4\u00e4lle heti, kun Jari l\u00e4hestyy.<\/p>\n\n\n\n
\u201cWhy do fools fall in love\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari pys\u00e4htyy.
Se on sama kappale, joka soitettiin varastossa siin\u00e4 unessa.
H\u00e4n tuntee kylmien v\u00e4reiden kulkevan selk\u00e4\u00e4 pitkin.<\/p>\n\n\n\n
\u201cKenet s\u00e4 mulle n\u00e4ytit?\u201d h\u00e4n kysyy hiljaa.
\u201cSe mies\u2026 kuka h\u00e4n oli?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Auton mittaristossa valo vilkkuu.
Sitten kojelauta v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4.
Vanha nimi ilmestyy digitaaliseen n\u00e4ytt\u00f6\u00f6n \u2014
kirjaimet yksi kerrallaan, hitaasti kuin haudasta nousevat:<\/p>\n\n\n\n
\u201cARNIE.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari tuijottaa nime\u00e4 kauhuissaan.
\u201cArnie? Se olit s\u00e4, eik\u00f6 niin?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Radio vastaa, pehme\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4, kuin lempe\u00e4n\u00e4 tunnustuksena:<\/p>\n\n\n\n
\u201cI only have eyes\u2026 for you\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Etuvalot syttyv\u00e4t hiljaa.
Auto kiilt\u00e4\u00e4 aamunvalossa kuin punainen syd\u00e4n.
Jari ottaa askeleen taaksep\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
\u201cEi\u2026 s\u00e4 et voi olla elossa\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Mutta h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 jo vastauksen.
Christine ei vain muista vanhaa kuljettajaa.
Se rakastaa yh\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Ja nyt, sen katse \u2014 sen hehkuvat valot \u2014
ovat k\u00e4\u00e4ntyneet h\u00e4nen puoleensa.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 17: ARNIE PALAA<\/p>\n\n\n\n
Aamu on poissa.
P\u00e4iv\u00e4 ei tunnu alkavan lainkaan.
Taivas on lyijynharmaa, ja ilmassa leijuu outo s\u00e4hk\u00f6inen lataus,
kuin myrsky odottaisi hetke\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen seisoo autotallissa.
Christine on siin\u00e4 \u2014 hiljaa, viattomana,
kuin se ei tiet\u00e4isi mit\u00e4\u00e4n viime y\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mutta h\u00e4n tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se tiet\u00e4\u00e4 kaiken.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n laskee k\u00e4tens\u00e4 konepellille.
Metalli on l\u00e4mmin, vaikka talli on kylm\u00e4.
H\u00e4n kuulee syv\u00e4ll\u00e4 auton sis\u00e4lt\u00e4 matalan, vaimean huminan \u2014
kuin syd\u00e4menly\u00f6nnit.<\/p>\n\n\n\n
\u201cArnie\u2026\u201d h\u00e4n kuiskaa.
Hetken on hiljaista.
Sitten radio her\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201cYou keep me hangin\u2019 on\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari vet\u00e4\u00e4 k\u00e4tens\u00e4 pois.
\u201cEt voi olla oikeasti t\u00e4\u00e4ll\u00e4\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Radio r\u00e4tisee, \u00e4\u00e4ni v\u00e4\u00e4ristyy.
Sanat katoavat, ja tilalle tulee mies\u00e4\u00e4ni \u2014
nuori, s\u00e4r\u00f6inen, mutta tunnistettava:<\/p>\n\n\n\n
\u201cKyll\u00e4 m\u00e4 oon. S\u00e4 jatkat siit\u00e4, mihin m\u00e4 j\u00e4in.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari j\u00e4hmettyy.
\u201cArnie?\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cChristine ei unohda. Se ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 irti.
Se rakasti mua. Nyt se rakastaa sua.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari hengitt\u00e4\u00e4 raskaasti, syd\u00e4n hakkaa rinnassa.
\u201cMutta m\u00e4 en halua t\u00e4t\u00e4!\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u00c4\u00e4ni hiljenee.
Sitten kuuluu hiljainen, kylm\u00e4 naurahdus.<\/p>\n\n\n\n
\u201cEi kukaan halua, Jari. Mutta se valitsee itse.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Radio sammuu.
Etuvalot syttyv\u00e4t hetkeksi,
ja Jari n\u00e4kee oman heijastuksensa auton pinnassa.
Mutta peiliss\u00e4 ei ole h\u00e4nen kasvonsa \u2014
vaan jonkun toisen.
Arnie Cunninghamin.<\/p>\n\n\n\n
Jari horjahtaa taaksep\u00e4in.
Auto on taas hiljaa.
Mutta sen moottori sykkii,
kuin se nauraisi sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 18: MIEHEN LUO<\/p>\n\n\n\n
Ovi paiskautuu kiinni itsest\u00e4\u00e4n.
Metalli kumahtaa ja lukot naksahtavat \u2014
ei ulkoa, vaan sis\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen j\u00e4hmettyy ratin taakse.
\u201cChristine\u2026\u201d h\u00e4n kuiskaa.
Mutta auto ei vastaa.<\/p>\n\n\n\n
Radio alkaa soida.
Hiljainen, s\u00e4risev\u00e4 melodia \u2014
vanha kappale, jonka sanat ovat l\u00e4hes kadonneet:<\/p>\n\n\n\n
\u201cSe mies ajoi traktorilla\u2026
koko y\u00f6, kunnes moottori sammui\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Auto nytk\u00e4ht\u00e4\u00e4 liikkeelle.
Etuvalot leikkaavat y\u00f6n halki,
ja tie vie pois kaupungista, kohti jotain tuntematonta.<\/p>\n\n\n\n
Jari yritt\u00e4\u00e4 avata oven.
Turhaan.
Kahva ei liiku.<\/p>\n\n\n\n
\u201cMinne s\u00e4 viet mut?\u201d h\u00e4n huutaa.
Mutta Christine vain kiihdytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 painuvat v\u00e4kisin kiinni,
kuin uni olisi iskenyt voimalla.
Rattaiden humina muuttuu rytmikk\u00e4\u00e4ksi,
kuin syd\u00e4menly\u00f6nnit.<\/p>\n\n\n\n
Koko y\u00f6 ajetaan.
Christine ei pys\u00e4hdy kertaakaan.
Jari nukkuu syv\u00e4\u00e4, levotonta unta \u2014
ja unessa h\u00e4n n\u00e4kee miehen.<\/p>\n\n\n\n
Vanhan miehen, k\u00e4det rasvassa ja silm\u00e4t v\u00e4synein\u00e4.
H\u00e4n seisoo pellon laidalla traktorin vieress\u00e4.
Kauempana n\u00e4kyy lato,
ja sen sein\u00e4ss\u00e4 tuttu punainen hehku.<\/p>\n\n\n\n
Jari her\u00e4\u00e4.
Aurinko on noussut.
Auto on pys\u00e4htynyt.
Tien p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyy vanha maatila.
R\u00e4nsistynyt talo ja talli, jonka sein\u00e4ss\u00e4 on yh\u00e4 vanha kyltti:<\/p>\n\n\n\n
\u201cC. Darnell \u2013 Auto Wrecking & Repair.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Christine sammuttaa moottorin.
Radio hiljenee.<\/p>\n\n\n\n
Jari katsoo taloa.
Jokin paikkaan vet\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 puoleensa,
mutta h\u00e4n ei tied\u00e4 miksi.<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 19: VANHAN MIEHEN SALAISUUS<\/p>\n\n\n\n
Aamu on harmaa ja kylm\u00e4.
Usva leijuu maatilan yll\u00e4,
ja hein\u00e4t kahisevat kevyesti tuulessa.<\/p>\n\n\n\n
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen nousee autosta.
Christine pysyy hiljaa,
kuin odottaisi.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n k\u00e4velee kohti taloa, jonka maalipinta on hilseillyt pois vuosien aikana.
Ovi on raollaan.
H\u00e4n koputtaa, mutta kukaan ei vastaa.
Kun h\u00e4n avaa oven,
sis\u00e4lt\u00e4 tulvahtaa vanhan \u00f6ljyn ja p\u00f6lyn haju.<\/p>\n\n\n\n
Keitti\u00f6ss\u00e4 istuu vanha mies.
Harmaa tukka, ryppyiset k\u00e4det, ja syv\u00e4lle painuneet silm\u00e4t.
H\u00e4n nostaa katseensa hitaasti.<\/p>\n\n\n\n
\u201cSin\u00e4 tulit,\u201d mies sanoo matalalla \u00e4\u00e4nell\u00e4.
\u201cMin\u00e4 tiesin, ett\u00e4 se p\u00e4iv\u00e4 viel\u00e4 koittaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari h\u00e4mmentyy.
\u201cTarkoitatko\u2026 Christine\u00e4?\u201d<\/p>\n\n\n\n
Mies ny\u00f6kk\u00e4\u00e4 hitaasti.
\u201cSe auto ei unohda. Se muistaa kaiken.
Se\u2026 rakastaa liikaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n hakee laatikosta vanhan valokuvan.
Kuva on kellastunut, mutta siin\u00e4 n\u00e4kyy tuttu punainen Plymouth.
Sen vieress\u00e4 seisoo nuori mies, hymy huulilla.<\/p>\n\n\n\n
\u201cArnie Cunningham,\u201d mies sanoo hiljaa.
\u201cSe oli viimeinen, joka yritti hallita sit\u00e4.
Mutta auto p\u00e4\u00e4tti toisin.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jari nielaisee.
\u201cSe n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mulle asioita. Kuin unia.\u201d<\/p>\n\n\n\n
\u201cEi ne ole unia, poika,\u201d vanhus sanoo.
\u201cSe n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sulle, mit\u00e4 sinusta tulee.
Se tekee sen jokaiselle, jonka se valitsee.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Hiljaisuus.
Kello tikitt\u00e4\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 kuin syke.<\/p>\n\n\n\n
Sitten ulkoa kuuluu tuttu \u00e4\u00e4ni \u2014
Christine k\u00e4ynnistyy itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Vanhus s\u00e4ps\u00e4ht\u00e4\u00e4,
puristaa rinnastaan,
ja h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 laajenevat.<\/p>\n\n\n\n
\u201cEi\u2026 ei taas\u2026\u201d h\u00e4n kuiskaa.<\/p>\n\n\n\n
Jari nousee nopeasti, mutta liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n.
Vanhus rojahtaa p\u00f6yt\u00e4\u00e4 vasten, k\u00e4si syd\u00e4mell\u00e4.
H\u00e4n ehtii sanoa viel\u00e4 yhden sanan:<\/p>\n\n\n\n
\u201cJuokse.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Sitten kaikki hiljenee.<\/p>\n\n\n\n
Ulkona auton moottori k\u00e4y tasaisesti,
kuin se olisi kuullut kaiken.
Christine seisoo odottamassa.<\/p>\n\n\n\n
\u201cYou belong to me\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 20: J\u00c4\u00c4HYV\u00c4ISET ARNIELLE<\/p>\n\n\n\n
Hiljaisuus on raskas.
Vanhan miehen talossa tuuli heiluttaa verhoja, ja p\u00f6ly leijuu ilmassa kuin unohdettujen p\u00e4ivien tuhka.<\/p>\n\n\n\n
Jari V\u00e4\u00e4n\u00e4nen seisoo hetken liikkumatta.
Vanhus on poissa.
K\u00e4den alla p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 on yh\u00e4 se valokuva \u2014
mutta kun Jari yritt\u00e4\u00e4 tarttua siihen, paperi on kadonnut.<\/p>\n\n\n\n
H\u00e4n k\u00e4\u00e4ntyy ja n\u00e4kee auton ovet avoinna.
Christine odottaa.
Etuvalot palavat lempe\u00e4sti, ei vihaisesti \u2014
kuin se pyyt\u00e4isi h\u00e4nt\u00e4 viel\u00e4 kerran kyytiin.<\/p>\n\n\n\n
Jari nousee sis\u00e4\u00e4n.
Moottori k\u00e4ynnistyy itsest\u00e4\u00e4n,
radio her\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201cSince I don\u2019t have you\u2026\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kappale soi hiljaa, kaihoisasti.
Kuvastin v\u00e4risee hetken, ja sen pinnalle ilmestyy kuva.<\/p>\n\n\n\n
Ei heijastus.
Ei Jarin kasvot.
Vaan Arnie Cunningham.<\/p>\n\n\n\n
Nuori mies, sama hymy kuin vanhassa kuvassa.
Katse suora, rauhallinen \u2014
kuin tiet\u00e4isi, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on viimeinen kerta.<\/p>\n\n\n\n
Jari katsoo kuvaa henke\u00e4 pid\u00e4tellen.
\u201cArnie\u2026 s\u00e4 n\u00e4yt\u00e4t niin nuorelta.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Arnie hymyilee.
Sitten h\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseensa suoraan kohti Jaria ja sanoo hiljaa,
kuin laulun seasta:<\/p>\n\n\n\n
\u201cAika l\u00e4hte\u00e4. Se on nyt sinun.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Christine nytk\u00e4ht\u00e4\u00e4 liikkeelle,
mutta t\u00e4ll\u00e4 kertaa ei kiihdyt\u00e4.
Se ajaa hiljaa.
Tie kaartuu mets\u00e4n halki, aurinko nousee taustalla.<\/p>\n\n\n\n
Radio jatkaa soittamistaan.
\u201cSince I don\u2019t have you\u2026\u201d
Kertos\u00e4e soi, ja Jari tuntee kyyneleen poskellaan.<\/p>\n\n\n\n
Kun kappale loppuu,
radio hiljenee.
Arnie katoaa peilist\u00e4.
Christine pys\u00e4htyy.
Moottori sammuu.<\/p>\n\n\n\n
Vain tuuli j\u00e4\u00e4 j\u00e4ljelle.
Ja tunne, ett\u00e4 jokin suuri on p\u00e4\u00e4ttynyt.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
CHRISTINE 2 \u2014 LUKU 1: PALUU Romupiha on hiljainen. Sade hakkaa metallia vasten. Satoja autonraatoja, […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-163","page","type-page","status-publish","hentry"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/163","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=163"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/163\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":164,"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/163\/revisions\/164"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/volsku.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=163"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}